Sekä arvostelija että toimittaja ovat hyvin kohteliaita ja vartioituja vastauksissaan. Arvioitsija # 1 sanoo pohjimmiltaan, että paperin analyysiosa on liian kevyt. OP näyttää hyväksyvän sen kommenteissa. "jos yksinkertaisesti käytän näitä keskusteluja (!), sitä tarkistetaan paljon." Arvioitsija 1 sanoo, että analyysi on täydennettävä, mutta hän ei aio tehdä sitä. ("Kirjoittajien vieminen eteenpäin kohti vahvempaa analyysiä ei kuulu arvostelun piiriin ...")

Luen @Enze Ma: n kommentin rivien välistä luulen, että näen mahdollisen ongelman: Kirjoittaja käyttää makroskaalakokeiluja --- se auttaisi tuntemaan alueen hieman ymmärtääkseen, mitä se tarkoittaa --- mutta käyttää mikroskaalateorioita selittäessään näitä tuloksia. Tämä tulee olemaan aina ongelma, ja siihen on puututtava rehellisesti ja suoraan. Mikä on paperin makroskaalatuloksissa, jotka erottavat ne aikaisemmasta työstä? Pystyvätkö mikroskooppateoriat itse asiassa tuomaan uutta valoa makroskaala-resuleihin? Jos ei, mikä on paperin vaikutus olemassa olevaan kirjallisuuteen?

Tämä viimeinen kysymys on tietysti tärkein ja se tulisi käsitellä ensin. Lahjoituksesta ei saa olla vohvelia. "Luulen, että paperini saattaa pidentää kenttää ..." ei aio leikata sitä. "Paperini laajentaa kenttää seuraavilla tavoilla: ..." on paljon positiivisempi, vahvempi, vähemmän spekulatiivinen, ja todennäköisesti arvostelija # 1 etsii sitä.

Kokemukseni mukaan suuren version ja pienen version välillä on kolme suurta eroa:

1. Pääaineella on yleensä pyydetty laajempia muokkauksia, mikä vie enemmän aikaa.
2. Suuri versio palaa arvostelijoille, kun taas pienet versiot toimitetaan (liitännäistoimittajaan) päätöksentekoon.
3. Suurin osa pienistä versioista hyväksytään lopulta julkaistaviksi, kun taas monet muut suuret versiot myöhemmin todetaan kelpaamattomiksi ja hylätyksi.

Toinen mahdollinen tekijä on, että jotkut julkaisut voivat sallia vain yhden merkittävän tarkistuksen tarkistusprosessissa. Täällä kuulostaa melkein siltä, ​​että he haluavat suuren muutoksen (kuten @Enze MA sanoi) muutosten laajuuden suhteen, mutta se ei palaa arvostelijalle, joka pohjimmiltaan pyysi ja pyysi lehteä päättämään, hyväksyykö se on.

Tämän vuoksi oma reaktioni olisi yrittää tyydyttää toimittajaa siitä, että teen parhaani seuratakseni arvosteluja, ilman että spekulatiivista sisältöä poistettaisiin uudestaan. Loppujen lopuksi se on pieni tarkistus. Toimiiko jotenkin tehdä artikkelissa selvemmäksi, että kirjoittajat tunnustavat, että osa keskustelusta on esimerkiksi spekulatiivisempaa?

Minulla oli juuri jotain tämän kaltaista, kun tehtiin vaikuttava päiväkirja, jolla oli erittäin hyödyllinen tarkistusprosessi. Korjausten suuruus ei liity muutetun tekstin määrään, vaan siihen, kuinka merkittävät muutokset päätulokseen ovat - ja kuinka vaikeat suorittaa - mitä minä (ja se kuulostaa sinulta) piti tehdä, oli tunnistaa, mitkä väitteistäni keskustelussa olivat hyvin tuettuja ja mitkä eivät, ja vain poistaa mikä ei, tai mahdollisesti korvata se pienemmillä, paremmin perustelluilla väitteillä.

Tämä on hyvä toimittaja on järkevä vaatimus. Tiede ei ole hyötyä siitä, että suuret kokeet välittävät perusteettomia spekulaatioita lukijoille, mutta emme myöskään halua suuria kokeiluja heittää pois, koska niitä tehneet kirjoittajat yliarvioivat arvonsa tai merkityksensä jollain tavalla.

Onnittelut julkaisusi, ja suosittelen, että kommentoit vain poistettavat asiat, tai vielä parempi, jos laitat ne tiedostoon seuraavan artikkelin alkuun, ja selvitä, miten näitä väitteitä todella tuetaan :-)

Pienien ja suurten versioiden ero on subjektiivinen, ja saattaa olla, että toimittaja uskoo, että tämä voi olla helppo korjaus, vaikka sinulle tehdyt kommentit ovatkin sinulle hämmentäviä (kuten ne voivat olla kenellekään).